Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta
Joskus kannattaa lukea vähän vanhempikin kirja.
Mielenkiintoista on ajatella,mikä maailman tilanne oli silloin, ja mitä Huovis-Veikko on asioista ajatellut. Toisaalta monen pikku pakinan kohdalla minulle tuli mieleen, että nyt on kirjailija tehnyt lukijalle kepposen.
On varmaan pitänyt kirjoittajakurssia, käskenyt oppilaidensa kirjoittaa milloin mistäkin, ja pannut sitten jutut ominaan tähän kirjaan.
Jotenkin kaikki näistä tarinoista ei mitenkään istu minulle tuttuun Huoviseen, mutta irrottelu sallittakoon myös hänelle.
Monesta tarinasta pistää silmään pikkuinen ilkikurisuus, esimerkiksi Veerus Muinaislöytöineen, kuinkahan moni on itse pohtinut kaivausten aitoutta! Ja Ossi Vatasen ruokintapaikkatutkimus – huikea juttu.
Sauli Pihaton elämää muistiongelmaisenakin käsitellään, ja tosi paljon sotajuttuja. On tarinoita Mannerheimista, sotavankien laskijasta, Jumalasta tarkastamassa rintamalinjoja (kaikkialla!), ja suurista juhlista, kun pienen tehtaan kolmassadas tykki valmistuu.
Paljon on pohtinut Huovisen poika sotaa ja sen surkeutta, tuntuu, että syvällä sydämessään ehkä vihaisena, ainakin epätoivoisena. Kuitenkin on pannut sanat hupaisaan muotoon!
Tälle kirjalle antaa mainiota kaikupohjaa sen ikä – ajat ovat muuttuneet, päättäjät ovat uusia, sodat entistä kauheampia. Missä olemme seuraavan kymmenen vuoden päästä?
Veikko Huovinen, Bakulainen pahvala, osa 2, 113 valittua tarinaa