Lumentulo ei tänä talvena taida loppua ollenkaan. Kuinkahan monena päivänä tämän vuoden puolella ei ole satanut lunta? Yhteen käteen taitavat mahtua.
Eukkomamma ei ole ollut lumentulosta moksiskaan, sillä ovathan lumityöt hyvää hyötyliikuntaa, ja ne on pakko tehdä suunnilleen ajallaan, lorvailematta. Kunto kohenee ja yöuni syvenee, kun on kolan kahvoissa päivällä huhkinut.
Tosin sinä yönä viime viikolla, jolloin oli suojaa, yöuni häiriintyi pahemman kerran: kun yli puolimetrinen lumimassa lähtee liikkeelle peltikatolta, paukahdus ja ryminä on melkoinen. Onneksi siihen on vuosien varrella tottunut, ja osaa jo nukkumaan mennessään odottaa, että kohta paukkuu.
Peltikatto on kyllä mainio keksintö ja sopii runsaslumisiin talviin. Lumi tulee alas omalla voimallaan, ainoa työ on raivata metrin korkuinen kasa rappujen ja autokatoksen edestä sivummas.
Ero saunan huopakattoon on merkittävä juuri tässä suhteessa. Sieltä on lumi tiputeltava miesvoimin – nimenomaan miesvoimin, eukkomamma ei katolle kiipeä. Ei siksi, että häntä korkeuksissa huippaisi, vaan kun jalat ovat kankeat kipuamaan. Ylös kyllä menisi, mutta alas pitäisi tulla lumien mukana.
Pääkaupunkilaisten murheita usein tulee vähäteltyä, mutta tänä talvena olen tuntenut empatiaa ihan kantakaupunkihelsinkiläisiä kohtaan, joiden pitäisi myös kiinteistökohtaisesti lumensa raivata jonnekin. Sillä lumi vie tilaa, ja Lemilläkin alkavat tontit käydä ahtaiksi, ja tienpenkat nousta vaarallisen korkeiksi.
Eukkomammalla ei vielä ole ongelmaa lumen mahduttamisessa, kun naapurissa on tyhjä tontti ja sen omistaja on sen lumenkaatopaikaksi luvannut. Puoli tonttia on jo lumella valloitettukin. Mutta kun siihen talo joskus rakennetaan, on oman tontin lumiratkaisut tehtävä uudella tavalla.
Korkeista lumivalleista sen verran, että niiden madaltamiseen olisi syytä kunnan ja muidenkin tienpitäjien jo panostaa. Vainikkalantien risteys kirkon kupeella on jo aivan pimeä autosta katsoen, ja monessa muussakin risteyksessä saa ajaa arpapelillä ja hyvällä onnella.
Niin ja ainakin lauantaina oli Vainikkalantien vanhustentalon pihakeinun katolla lunta niin paksusti, että keinun sortumavaara on ilmeinen.
Onneksi eukkomamman ei tarvinnut kiivetö saunan katolle lumitöihin, vaan isäntä huolehti niistä. Huomaa turvavaljaat.