Eukkomamma pyytää nöyrimmästi anteeksi, kun Kirjavan sivuille ilmestyy kovin harvakseen juttuja. On ollut olevinaan joulukiireitä. Kuten käynti Loviisassa edellisessä viikonlopussa.
Siellä Vackerbacka-nimisen talon pihalla seisoi joulukuusi ja kristallikruunu tyhjässä puhelinkopissa.
Eukkomamma haluaa tilittää vielä lisää viime viikonlopun reissusta siihen isompaan Turunkylään. Siellä kun näki vaikka mitä.
Esimerkiksi tällaisia valtavia nukkekoteja.
Eukkomamma vietti itsenäisyyspäivän viikonlopun Turussa. Juhlakahvit juotiin Honkapirtissä Ruissalossa.
Talo on kuin pala Karjalaa. Itse asiassa onkin.
Joulu joutuu, huomasi eukkomamma lehteä selatessaan. Siellä oli tällainen ilmoitus:
Lemin Kirjavan lukijat sen äänestivät, kunnanvaltuuston ei tarvinnut: Kuukanniemeen rakennetaan kuusiluokkainen koulu. Näin päätti valtuusto maanantaina yksimielisesti.
Eukkomamma on tippunut kelkasta – tai ehkä säräkaukalosta – jo aikaa sitten. Mamma kun luuli, että särä on ensisijaisesti lemiläinen ja ehkä jossain määrin eteläkarjalainen ilmiö. Ehei.
Särästä on tullut yleismaailmallinen herkku.
Kun Lemin Kirjava ei ollut sopinut lomavuoroista, sekä eukkomamma että Mäntyperän eukko jättivät toimituksen yhtä aikaa ja lähtivät pohjoiseen.
Porttipahdan tekoaltaan tuntumassa tiet kohtasivat. Myös ukkojen.
Eukkomamma lähti pohjoiseen, kun allakan mukaan täällä on nyt ruska. Kyllä allakka paikkansa piti – keltaista väriä on saanut katsella enemmän kuin pitkiin aikoihin.
Pyhä-Nattasen huipulla pääväri on kuitenkin graniitinharmaa.
Oltiin päättyvän kesän säistä mitä mieltä tahansa, ainakin Lemin kirjaville se oli hyvä kesä. Niin kauniin siloposkisiksi ne ovat mullan alla varttuneet.
Ruvesta ei nyt ole tietoakaan.
Nyt niitä on pensaistot punaisenaan: vaapukoita, vadelmia, vattuja.
