Kyllä allakka tietää
Kuukanniemessä on oltu ilman kauppaa jo vuoden ajan. Aina välillä taajamassa voidaan hetki elää uskossa, että kohta kauppa jälleen saadaan, mutta aina se usko on romuttunut.
Kuukanniemessä on oltu ilman kauppaa jo vuoden ajan. Aina välillä taajamassa voidaan hetki elää uskossa, että kohta kauppa jälleen saadaan, mutta aina se usko on romuttunut.
Nyt se on totta ja valmista! Eukkomamman puolitoistavuotinen urakka kerätä ja koota tarinoita lemiläisistä eri alojen yrittäjistä, pisnesmiehistä ja -naisista, on valmis. Tänään torstaina se kirja esiteltiin haastateltaville ja rahoittajille, ja nyt se on kaikkien saatavilla.
Eukkomammalle kerrottiin, että kunnantalon pihatammeen on ripustettu jotain kummaa. Se piti iltalenkillä tarkistaa.
Lemin kotiseutuyhdistyksen potaattipidoissa sanottiin yhtä ja syötiin toista. Kotitalousneuvoja Sari Paajanen korosti, että peruna on terveellistä, kun sitä syödään lautasmallin mukaisesti: yksi neljännes pottua, yksi neljännes lihaa ja puolikas vihanneksia. Mutta se oppi hulahti perunan keitinvesien mukana ties minne – ainakin sunnuntai-illaksi.
Vuosi ennätti vierähtää ennen kuin eukkomamma ehti tutustumaan Painalluksenmäen näkötorniin Suomenniemellä. Onneksi viimein ennätti, niin komea laitos Kauriansalmeen on noussut.
Eukkomamma on jättänyt palstansa viime aikoina siinä määrin retuperälle, että uutiskuvia ei juurikaan ole ollut, uutisista puhumattakaan. Mutta silloin on kuvan paikka, kun kuvattava tulee ihan ikkunan alle – kuten tänään.
Eukkomamma innostui viikonloppuna jalkapallosta ja istui kolmen ottelun verran ruohikolla Amiksen ja Lauritsalan kenttien laidalla. Siellä sai ilokseen kuulla, kuinka keskisuomalaiset jalkapalloilijat kiittelivät Kotalahden leirikeskusta mainiona yöpymispaikkana.
Oletko jo Lemin kirjavan nostanut? Eukkomamma ehti kuulla kysymyksen niin usein, että päätteli olevan sadonkorjuun aika. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olisi luullut.Lue lisää »Kaivaisi jos muistaisi mistä
Eukkomamman pää ei ole pitkään aikaan ollut niin pyörällä kuin se oli tänään illansuussa kotiin palatessa. Päivä oli mennyt työelämässä, ihan uusissa ympyröissä.
Eukkomamma on tässä parin päivän aikana pohtinut ihmisten ja erityisesti lemiläisten suhtautumista karhuihin. Kuinka verenhimoinen, pelonsekainen, suojelullinen tai välinpitämätön se onkaan, kun karhuja on Lemin metsissä enemmän kuin miesmuistiin tai useampaan?