Sinillä ja Ampulla kevättä rinnassa
Mukavaa pääsiäisen jälkeistä viikkoa kaikille! Tässä ei ole oikein ehtinyt kirjoitella kun on kevät tulossa, ja linnut sekaisin.
Mukavaa pääsiäisen jälkeistä viikkoa kaikille! Tässä ei ole oikein ehtinyt kirjoitella kun on kevät tulossa, ja linnut sekaisin.
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, joka asui kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa. Hänen kauneutensa oli vuosien mittaan vähän rapistunut, mutta aika iloisena hän oleli eleli, eikä turhia peililtä kysellyt.
Liliane halusi kiivetä porraskukkulaa ylös. Hän hyppäsi Banjon selkään, ja ohjasi Banjon porraskukkulan luo.
Lue lisää »Serkun luona maalla, osa 3 – Mirandan jatkokertomus
Tsirp, Tsirp täällä sitä taas viserrellään. Kevät sekoittanut nämä pienet päät ja aikamoinen sekoilu täällä onkin meneillään.
Kaikki kolme lähtivät ratsastamaan lääheiselle niitylle. Ludmila poimi puusta omenia hevosille ja laski veden syöttökaukaloon. Louise harjasi
Danjoa ja Liliane vilvoitteli varpaitaan lätäkössä rapsutellen Doggya.
Louise ja Liliane olivat serkkunsa Ludmilan luona maalla. Mukaan tulivat myös heidän koiransa Doggy, sekä heidän kissansa Ruusu. ”Onko teillä muuten hevosia?” Kysyi Liliane Ludmilalta. ”Olinkin juuri ehdottamassa, että mentäisiin ratsastamaan.”
Sylvesteri jäi siivoamaan taloa, mutta muut menivät jo kouluun. Matkalla he tapasivat hyvät ystävänsä, Jätskin ja Tuutin. He olivat samassa koulussa. He menivät samaa polkua pitkin kouluun.
Tipi ei ollut unohtanut mitään eiliseltä. Hän marssi Sylvesterin luo ja sanoi hänelle: ”Pitäisikö sinun sanoa meille jotain?!” Sylvesteri punastui
ja mutisi anteeksipyynnöt.
Tsirp Tsirp! Viikko on hujahtanut lintujen kanssa leikkiessä,joten nyt onkin jo aika levätä. Kädestä on tullut Ampulle kuin pakkomielle.
Kaikki juoksivat ympäri Sylvesterin huonetta. Valkosuklaa liukastui mehuläiskään ja mehua lensi hänen suuhunsa. ”Kamut!” huusi Valkosuklaa maistellen mehua. ”Tämä on mansikkamehua!” Tipi nyrpisti nokkansa.