Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta mitenkäs olikaan käynyt. Vuosien myötä se kauneus oli karissut kuin omenapuun kukkien terälehdet tuulen mukana. Mummokuningattaren ennen niin kullanhohtoiset kutrit olivat nyt kuin harmaa harakanpesä, mutta iloisena hän asusteli kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa .Lue lisää »Mummokuningatar tekee puutarhatöitä – satu ja värityskuva
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta rankka laihdutuskuuri oli tehnyt suurta vahinkoa sille kauneudelle. Sen lisäksi, että hän oli harmaantunut, hän oli nyt entisestäänkin rypistynyt, eikä häntä juuri variksenpelätistä erottanut, kun vaatteetkin roikkuivat päällä ja heiluivat tuulessa. Niin, ja kerranhan se tuuli oli siepannut hänet mukaansa pihaluutineen ja lapset olivat luulleet häntä pääsiäisakaksi.Lue lisää »Mummokuningatar herkuttelee – satu ja värityskuva
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta kuten muistat, siitä kauneudesta oli jo tosi kauan. Jos hän olikin ollut hoikka kuin pajun varsi, oli vuosien myötä kiloja kertynyt varsinkin – no, joka paikkaan. Mutta iloinen hän oli, ja asusteli omassa linnassaan korpimetsän keskellä pulskahkon Harmaaraitaisen kissansa kanssa.Lue lisää »Mummokuningatar laihduttaa – satu ja värityskuva
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta ei sentään enää. Vuosien kirpeät pakkaset olivat rypistelleet hänen ennen niin hehkeät poskensa, ja tähtisilmät olivat piilossa silmälasien alla. Mutta Mummokuningatar asusteli onnellisena kaukana syksyisessä metsässä omassa linnassaan puutarhansa keskellä Harmaaraitaisen kissansa kanssa.Lue lisää »Mummokuningatar ja Pakkasukko – satu ja piirroskuva
Olipa kerran kaukana korpimetsän keskellä linna, jossa asui Mummokuningatar, joka oli joskus ollut lumoavan kaunis – aivan kuin sinun äitisi on. Nyt hänestä oli tullut vähän harmahtava ja ryppyinen, mutta ihan onnellisena hän asusteli siellä linnassaan Harmaaraitaisen Kissansa kanssa.Lue lisää »Mummokuningatar pelastaa pikkujoulun – satu ja värityskuva
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar. Mutta nykyään hän ei enää juuri viitsinyt peiliin katsoa, sillä vuosien myötä kauneus oli kadonnut pikkuhiljaa. Mutta harmaana ja pulleana hän asusteli kuitenkin aika onnellisena omassa linnassaan kaukametsän keskellä Harmaaraitaisen kissansa kanssa.
Tänä aamuna hän heräsi silkkipeittonsa alta poikkeuksellisen reippaana, päästi Harmaaraitaisen kissansa sisälle öisiltä seikkailuretkiltä, antoi sille lämmintä aamumaitoa kultaiseen kuppiin, ja pani itselleen päänselvityskahvit tippumaan.Lue lisää »Mummokuningatar karpaloretkellä – satu ja värityskuva
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta siitä kauneudesta oli jo tosi monta vuotta. Nyt hän oli punaposkinen ja pullea, hiukan rypistynyt ja harmaahapsinen, mutta asusteli aika iloisena omassa linnassaan korpimetsän keskellä Harmaaraitaisen kissansa kanssa.
Koska oli jo syksy, Mummokuningatar pani heti hellaan tulet, päästi Harmaaraitaisen kissansa sisään yöseikkailuilta, antoi sille maitoa kultareunaiseen kuppiin, hörppäsi kaikessa rauhassa päänselvityskahvit, ja pukeutui vasta sitten päivä vaatteisiin.Lue lisää »Mummokuningatar ja koivun kyyneleet – satu ja värityskuva