Lemin Kirjava on tarkoitettu lemiläisiä ja lähiseudun asukkaita palvelevaksi ja viihdyttäväksi verkkolehdeksi, jota on suotavaa lukea myös kauempanakin. Lemin Kirjava kertoo kaikenkirjavasta elämästä paikka- ja lähiseuduilla, mutta ei sulje rajojaan isommankaan maailman asioille.
Lemin Kirjavasta vastaa Kaija Lankia, joka toimittaa sitä harrastuksena ja kotiseututyönä. Välillä hän ottaa Eukkomamman hahmon ja kommentoi milloin mitäkin..
Mäntyperältä pakinoi Sirkka-Liisa Vaalivirta, “edesmenneen” Yhteissanomien rakastettu Mäntyperän eukko – luonto- ja lintuharrastaja, Birdlifen retkikummi, kirjoittaja, kesägalleristi ja mummokuningatar.
Lemin Kirjavan teknisestä toteutuksesta vastaa Harri Pitkänen ja ulkoasun suunnitteli Tarja Lindfors.
Paluuviite: Poiketaan Reiposen myymälässä « Savitaipaleen seutu
Hei täältä alamäestä!
Turhan harvoin ehdin Kirjavaa lukea, jää monta mielenkiintoista juttua näkemättä. Kiitos tällä kertaa mielenkiintoisesta 2 mestaria -jutusta! Itselleni Pyysiäisen hahmolla ja töillä on ollut jonkinlainen erityisasema kahtaalta: olen oppinut lemiläisyyttä ja sen kulttuuria kohta 30 vuotta, ja Pitkäranta, joka siis on Laatokan Karjalassa (kuului entiseen Impilahteen), oli äidinäitini kotipaikka. EK taidemuseossa oli Laatokka-aiheinen näyttely ehkä 2011, ja siellä oli myös Pyysiäisen töitä; käytin yli 90-vuotiasta mummoani siellä. Mummo innostui muistelemaan maisemia ja Pyysiäistä, joka kuulemma asui saaressa lähellä Koirinojan kyläkeskusta, jonka liepeillä oli myös mummoni koti. Taiteilija kävi kauppareissuilla Koirinojalla ja oli myhäilevä ja ystävällinen lapsille. Myöhemmin ajattelin, että jylhänkauniin, mutta eloisan Pohjois-Laatokan rantojen menetys toi tummat sävyt taiteilijan töihin, kuten mummoni muistoihin. (Mummoni oli kyllä tullut LPR:aan jo 1937 miehensä uuden HRR-komennuksen myötä.)
Hyvää syksyä!